Kuinka eri sukupolvien rahankäyttö eroavat toisistaan?

Niin kutsutun x-sukupolven edustajana on mielenkiintoista pohtia miten ihmisten rahankäyttö on muuttunut ajan myötä. Mielestäni nykyajan ihmiset eivät luonteeltaan eroa kovin paljon aiemmista sukupolvista. Monella tavalla olet ihan samanlainen kuin isoisäsi. Sinulla on suurilta osin samanlaiset unelmat, samanlaiset haasteet sekä samanlainen maailmankuva kuin isoisälläsi.

Ympäristö on kuitenkin muuttunut todella paljon, ja muuttuu koko ajan yhä nopeammin. Isoisäsi pystyi paljon varmemmin kuin sinä luottamaan siihen että olosuhteet tulevat ensi viikolla olemaan samanlaiset kuin tänään. Näin ollen hän pystyi myös ennustamaan tulevaisuutta tarkemmin, ja sitä myötä suunnitelemaan rahankäyttöään paremmin. Tai ainakin tulevaisuuden suunnittelu aiheutti hänelle vähemmän harmaita hiuksia kun mitä sinulle.

Internetin vaikutus näkyy myös rahankäytössä

On totta että netti on muuttanut maailman pysyvästi, ja teknologian edistys on tällä hetkellä jopa exponentiaalista. Silti uskallan väittää että rahankäytön suhteen suurin muutos on ollut keskuspankkien kasvava rooli. Vielä 1900-luvun alussa useimpien maiden valuutta oli parkkeerattu tiukasti kultakantaan. Maailmanvaluutan statuksen saavuttanut Dollari poistui kultakannasta vuonna 1913. Tämän vuoksi valuutat olivat vakaammat, ja säästäjä pystyi luottamaan siihen että hänen säästönsä ovat jonkin arvoisia myös 100 vuoden säästä.

Nykyään tilanne on täysin erilainen.  Maiden hallitukset elävät jatkuvasti yli omia varojaan, ja valtionvelat ovatkin kasvaneet tasaisesti kultakannan poistumisen jälkeen. Keskuspankit taas luovat edellytykset tähän printtaamalla rahaa aina kun hallitukset sitä tarvitsevat. Tämä johtaa väistämättä inflaatioon.

Tämän päivän Keynesiläisen maailmankatsomuksen aikakautanena monet ihmiset pitävät inflaatiota luonnollisena asiana ja deflaatiota pahana mörkönä. On kuitenkin hyvä muistaa että ennen kultakannan poistoa deflaatio eli hintojen putoaminen oli hyvin yleinen ilmiö. 1800- luvun loppu oli teollisen vallankumouksen myötä vahvan talouskasvun aikaa, mutta silti hinnat yleisesti putosivat

Käyttötottumukset ovat muuttuneet

Miten kaikki tämä puhe kultakannasta ja inflaatiosta sitten liittyy sukupolvien rahankäyttöön? Yksinkertaisesti sanottuna: Esi-isillesi säästäminen oli hyvä vaihtoehto, sinulle huomattavasti huonompi. Deflaation myötä ihmiset pystyivät luottamaan siihen että säästöillä oli arvoa myös vanhempana kuin niitä tarvitaan. Sinulle tilanne on erilainen. Vuonna 1984 kun ensimmäinen McDonalds ravintola avattiiin suomeen Big Mac –hampurilainen maksoi 13 markkaa (eli noin 2 euroa). 30 vuotta myöhemmin Big Mac-hampurilainen maksaa noin 5 euroa. Eli ihminen joka vuonna 1984 päätti säästää pahan päivän varalle saa nyt yli puolet vähemmän rahoillaan kuin mitä olisi saanut jos olisi käyttänyt rahojaan heti. Mihin hänen säästönsä on hävinnyt? Suoraan lainaajien, mm. alijäämäbudjetteja ajaneiden hallitusten taskuihin.

Näitä faktoja tarkastellessa moni asia nykynuorten rahankäytössä näyttäytyvät uudessa valossa. Ennätysmäärä nuorista ovat maksuvaikeuksissa. Pikavippejä otetaan heti tilille, säästöt ovat minimissä kautta linjan, ja velkataakka kasvaa vuosi vuodelta. Lehdistössä syyksi mainitaan usein nuorten huono rahankäyttö, ja heikko taloudellinen osaaminen.. Voisko asia kuitenkin olla niin, että velkaantuminen on nykytilanteessa ainoa järkevä strategia, kun inflaatio kuitenkin söisi kaikki mahdolliset säästöt pois? Voisko olla niin että nykynuoriso on vain oman ajansa uhreja?